Osallistavat ohjaajakoulutukset lasten ja nuorten harrastamisen tukena

KIRJOITTAJA: PEKKA ROILAS

---

Vuoden 2018 alussa Urheiluopisto Kisakeskus lähti mukaan Metropolian hallinnoimaan, Höntsä – Silta eteenpäin -hankkeeseen. Hankeen tavoitteena on ollut kehittää monialainen Höntsä-toimintamalli, joka perustuu iloa tuottavaan, osaamisesta riippumattomaan, kaikille avoimeen matalan kynnyksen Höntsä-toimintaan arjen toimintaympäristöissä. Hanke on valtakunnallinen ja jakautuu kolmeen osahankkeeseen: Helsingissä järjestetään Monialaista kulttuuri- ja liikuntahöntsää (MOKULI), Oulussa Hyvinvointi- ja urahöntsää (HUH), sekä Pieksämäellä Voimavarahöntsää (VOIMA). Tämä blogiteksti keskittyy erityisesti MOKULI-osahankkeeseen ja sen harrasteohjaajakoulutuksiin. 

Monialaisen kulttuuri- ja liikuntahöntsän tavoitteena on ollut liikunnan soveltavien, matalan kynnyksen menetelmien yhdistäminen ja erityisesti monialaisen ohjaamisosaamisen kehittäminen. Käytännössä tämä on tarkoittanut Höntsä coach -ohjaajakoulutusten järjestämistä nuorille. Koulutusrunkoja on ollut kaksi: Höntsä vertaisohjaajakoulutukset nuorille, joilla ei vielä ole ohjaajakokemusta, mutta jotka ovat kiinnostuneita ohjaamisesta, sekä harrasteohjajakoulutukset niille nuorille, joilla jo on ohjauskokemusta. Ohjaajakoulutuksia olemme pitäneet mm. liikuntatutoreille, tanssijoille, sirkusohjaajille, nuoriso-ohjaajille sekä opiskelijoille. Tässä blogitekstissä paneudutaan tarkemmin harrasteohjaajakoulutukseen ja sen sisältöihin.

Koulutussisällöissä painopisteenä on ollut nuorisotyöllinen ote, sekä liikunnan ja kulttuurin yhdistäminen. Nuorisotyöllinen ote on hankkeessamme tarkoittanut nuoren kokonaisvaltaista huomioimista. Siksi koulutuksissa ei ole opeteltu lajitaitoja, vaan yleisiä ohjaustaitoja. Koulutukset ovat olleet toiminnallisia, käytännönläheisiä, keskustelevia ja osallistavia. 

Harrasteohjaajien koulutus

Harrasteohjaajien koulutuksen aiheina ovat olleet osallisuus ja innostaminen, turvallisuustaidot sekä vuorovaikutus- ja tunnetaidot. Tavoitteena on, että koulutuksen käytyään nuori ohjaaja osaa huomioida omat ohjattavansa kokonaisvaltaisemmin. Samalla harrastaja kokisi harrastustoimintansa aiempaa mielekkäämmäksi.

"Drop out -ilmiöstä on puhuttu seuroissa jo pitkään, mutta lopettamisen syistä tuntuu olevan vähemmän keskustelua." 

Lasten liikuntakäyttäytymistä tutkivasta Liitu -tutkimuksesta vuodelta 2019 (Kokko & Martin 2019) käy ilmi, että kolme yleisintä lopettamiseen johtanutta syytä ovat lajiin kyllästyminen, viihtymättömyys joukkueessa ja se, että harrastamista ei koettu tarpeeksi innostavaksi. Vuonna 2016 tehdyssä samaisessa tutkimuksessa (Kokko ym. 2016), yleisimmät syyt olivat täysin identtiset.

"Osatakseen paremmin vastata lasten ja nuorten harrastuksissa kokemiin tarpeisiin, ja jotta nuoret harrastaisivat pidempään, tulee tehdä konkreettisia muutoksia tapaan, jolla ohjaamme ja valmennamme lapsia ja nuoria."

Hankkeemme harrasteohjaajien koulutus vastaa tähän tarpeeseen hyvin. Alla tarkempi kuvaus koulutuksen sisällöistä ja siitä, miten sisällöillä kehitetään lasten ja nuorten harrastustoimintaa.

Pystyäksemme paremmin ehkäisemään harrastamisen lopettamista, tulisi vielä tarkemmin selvittää lopettamisen juurisyyt: miksi lapsi tai nuori kyllästyy lajiin? Miksi nuori ei viihdy seurassa tai joukkueessa? Miksi nuori ei koe harrastamista tarpeeksi innostavana? Näitä kysymyksiä seuroissa kannattaa kysyä sekä harrastajilta että heidän vanhemmiltaan. Toistaiseksi ratkaisuja on etsittävä omien kokemusten sekä muiden harrastuksissa ilmenevien ilmiöiden avulla. Uskon, että urheiluseurojen ensisijainen tavoite ei voi olla kilpaurheilun edistäminen tai kilpailullinen menestyminen eri ikäluokissa. Sen sijaan uskon, että päätavoitteiden valtaosassa suomalaisista urheiluseuroista tulee olla laadukas, harrastajalähtöinen, turvallinen ja innostava harrastaminen. 

"Yksi keino päästä näihin tavoitteisiin on ohjaajien pedagogisten taitojen kehittäminen koulutusten avulla."

Harrasteohjaajien koulutuksessa aiheina ovat osallisuus ja innostaminen, turvallisuustaidot, vuorovaikutus- ja tunnetaidot, sekä minä ohjaajana. Osallisuus ja innostaminen lisää harrastajan vastuuta omaa harrastamista kohtaan, mutta lisää samalla hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa siihen, millaista harrastaminen on. Turvallisuustaidoilla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista turvallisuutta. Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat ohjaajan keskeisiä taitoja lisätä luottamusta ohjattavaansa. Minä ohjaajana -koulutusosiossa arvioidaan omia ohjaustaitoja, vahvuuksia ja kehityskohteita. Alla kerron näistä osioista tarkemmin. 

Osallisuus ja innostaminen

Harrastus kuuluu lapselle ja nuorelle, ei aikuiselle. Siksi ohjaajan on uskallettava antaa vastuuta harrastamisesta itse harrastajalle. Ohjaajan tehtävänä on antaa harrastajalle työkaluja ja mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä harrastuksissa tehdään, millaisia sääntöjä ryhmälle luodaan ja mihin tavoitteisiin ryhmä sitoutuu. Osallistaminen ei tarkoita sitä, että ohjaaja heittää hanskat tiskiin ja katselee toimintaa passiivisena. Aktiivinen osallistaminen vaatii hyvää suunnittelu- ja organisointikykyä, vuorovaikutustaitoja sekä jatkuvaa tilanteiden arviointia ja kykyä tehdä nopeitakin muutoksia. Osallistaminen ei myöskään tarkoita auktoriteettiaseman menettämistä. Päinvastoin, osallistamisen määrä riippuu ryhmästä ja sen yksilöiden kyvystä ottaa vastuuta. Alussa ohjaajan rooli on vahvempi ja osallistujien vastuuta toiminnasta lisätään hiljalleen. Valmentajan ja ohjaajan rooli innostajana on koko ajan läsnä: virheet ovat sallittuja ja keino kehittyä. Jokainen ryhmässä saa olla oma itsensä ja positiivinen ilmapiiri on toiminnassa koko ajan mukana.

Osallistamista ja innostamista käydään koulutuksessa läpi erilaisten johdattelevien ryhmäkeskustelujen avulla. Ryhmissä voidaan esimerkiksi keskustella siitä, miten paljon seurassa osallistetaan tällä hetkellä, ja miten osallisuutta voisi lisätä? Koulutuksessa osallistujille voidaan jakaa tuntisuunnitelmamalli, jossa yhtenä tavoitteena on osallisuuden lisääminen. Tavoitteen kohdalle osallistuja kirjoittaa, miten harjoite tai tehtävä lisää osallisuutta. Osallistaminen on myös keskeisenä osana kaikissa koulutustemme tehtävissä. 

Turvallisuustaidot

Turvallisuustaidot voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Fyysinen turvallisuus on näistä konkreettisin: sillä tarkoitetaan liikuntapaikkojen, -tilojen ja varusteiden turvallisuutta. Liukas lattia, tylsät luistimet, liian pieni kypärä, tai sisätilaongelmat ovat esimerkkejä heikosta fyysisestä turvallisuudesta. Psyykkisellä turvallisuudella taas tarkoitetaan avointa ja luotettavaa ilmapiiriä. Psyykkisesti turvallisessa ryhmässä jokainen uskaltaa olla oma itsensä ja jokainen uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. Sosiaalinen turvallisuus taas tarkoittaa hyvää me-henkeä ryhmän keskuudessa. Ryhmässä ei esiinny kiusaamista, jokainen tuntee kuuluvansa porukkaan ja harrastajat pystyvät vaikuttamaan ryhmän toimintaan.

Turvallisuustaitoja käydään koulutuksessa käytännöntasolla läpi luomalla yhteiset ryhmän säännöt. Säännöt luodaan aina kohderyhmän kanssa ja niissä otetaan huomioon fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus.

Vuorovaikutus- ja tunnetaidot

Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat yksi tärkeimmistä ohjaajan taidoista. Ohjaajan hyvät vuorovaikutustaidot vahvistavat luottamusta aikuisen ja lapsen tai nuoren välillä. Ohjaajan on samalla helpompi ymmärtää ohjattavaa ja tarjota apua vahvistaakseen tämän osaamista.

Ohjaajan tulee muistaa, että harrastaminen on vain yksi osa lapsen ja nuoren elämää. Harrastaminen ei ole irrallinen kokonaisuus vaan harrastava lapsi käy läpi monenlaisia tunteita ja arkielämä vaikuttaa häneen vahvasti. 

"Ohjaajan on tärkeä olla kiinnostunut nuoren hyvinvoinnista."

Kuulumisten kysyminen ei vie ohjaajan aikaa juurikaan, mutta sillä voi olla suuri merkitys lapsen tai nuoren hyvinvointiin. 

Harrasteohjaajakoulutuksessa käydään läpi, miten ohjaaja voi olla paremmin läsnä vuorovaikutustilanteissa ja annetaan ohjeita esimerkiksi kiihtyneen ihmisen kohtaamiseen. Vuorovaikutus- ja tunnetaito-osiossa käsitellään myös tilanteita, joissa huoli nuoresta herää. Koulutuksessa ohjeistetaan myös, miten nuorta voidaan ohjata asiantuntijoiden piiriin.

Minä ohjaajana

Ohjaajan kehityksen kannalta on tärkeää pohtia omia vahvuuksia ja kehityskohteita. Itsearviointi auttaa ymmärtämään paremmin missä osa-alueissa kaipaa kehitystä ja missä taas on vahvimmillaan. Hyvä ohjaaja pyrkii jatkuvasti kehittämään omaa ohjaajuuttaan, pyytää aktiivisesti palautetta ja käsitellä sekä hyödyntää palaute käytännön ohjaamisessa.

Omasta ohjaajuudesta keskustellaan koulutuksessa esimerkiksi nelikenttäarvioinnin avulla. Harjoitteessa esitetään kysymyksiä ja väittämiä ohjaajuuteen liittyen. Nelikenttäarvioinnissa kysymyksiin vastataan liikkumalla kartioilla merkittyihin paikkoihin. Kysymys voi olla esimerkiksi: Mikä on suurin kehityskohteesi ohjaajana? Vastaukset taas voivat olla esimerkiksi: vuorovaikutustaidot, lajiosaaminen, ohjaajakokemus ja organisointikyky. Jokainen kartio edustaa yhtä vastausta. Osallistujat liikkuvat sille kartiolle, jonka kokevat suurimmaksi kehityskohteekseen. 

Hankkeesta pysyväksi osaksi koulutustarjontaa

Höntsä -silta eteenpäin -hanke jatkuu vuoden 2021 helmikuun loppuun saakka. Tämän jälkeen harrasteohjaajakoulutuksia on tarkoitus jatkaa osana Urheiluopisto Kisakeskuksen koulutustarjontaa. Mikäli uskot, että seurasi 16-25 -vuotiaat ohjaajat voisivat hyötyä harrasteohjaajakoulutuksista, ota yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen pekka.roilas@kisakeskus.fi. Koulutuksia järjestetään vielä tammikuun 2021 loppuun saakka ja siihen asti koulutukset ovat maksuttomia. 

KIRJOITTAJA

• Pekka Roilas, Urheiluopisto Kisakeskus, kehityspäällikkö, liikunnanohjaaja, valmentaja.

LÄHTEET

• Kokko, S. & Martin, L . (toim.) 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019: 1. Valtion liikuntaneuvosto.
  
• Kokko, S & Mehtälä, A (toim.) 2016. LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTAKÄYTTÄYTYMINEN SUOMESSA LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016.